Matkan muistelua 11.3.2020

Aurinkoinen aamu joka aloitettiin puolihoitopakettiin kuuluvalla aamiaisella.

Kun on vain viikon matka kyseessä niin piti hieman piti neuvotella siintä mitä me haluamme ja kerkiämme viikossa nähdä ja tehdä.

PT ei oikein lämmennyt ajatukselle että hän yksin kiertelee Santa Cruzin ja La Lagunan katuja ja kauppoja kun minä olisin sinä aikana käynyt kävellen bongaamassa pari Franco "aiheista" Guachinche ravintolaa.

Koska nuo ravintolatkin olivat sen verran etäällä toistaan niin päätettiin vuokrata kolmeksi päiväksi auto käyttöömme.

Hotellin lähikadulla mainostettiin autoja pari Euroa halvemmalla kuin hotellissa niimpä päädyin tähän Kia Picantoon 3pv/54 € eikä mitään takuunmaksuja sun muita kommervenkkejä.

Auto luovutettiin tankki täytenä ja piti myös palauttaa tankki täytenä, ajella sai niin paljon kuin kerkesi siis vapaat kilometrit.

 Siispä auton nokka kohti Lagunaa ja Casa Francoa hyvin paikka löytyi kun kännykällä navigoin ilman sitä olisi tuskin löytynyt.

Pistin auton luvattomaan parkkiin ravintolan eteen ja poikkesin sisälle räpsimään parit kuvat, kuvia ei saanut ottaa asiakkaista muuten sain kuvata vapaasti.

Tämä La Cochinera Guachinche olikin sitten "kaukana sivistyksestä" ajeltiin ohi 

Santa Cruzin sataman kohti María Jiménez nimistä kylää josta edelleen Camino Valle Grandea myöten niin pitkälle kun tietä riitti eli perille asti.

 Perillä odotti ensin navetta rakennus jossa oli mm. hevostalli ja

 vuohien karsina.

Naventan vahtihommia oli opettelemassa tämä pikkuinen koiranpentu.

 Itse ravintola oli tuon navetan yläpuolella mutta oli meidän vierailupäivänä suljettu.

 Pääsin omistajan luvalla sisälle ravintolaan kuvailemaan.

Kuvathan eivät tietysti onnistuneet odotetusti kun oviaukon valo loi heijasteita.

Koiranpentu oli meistä hyvin kiinnostunut ja teki tuttavuutta.

Kun sanoin PT:lle että tännehän pitäisi tulla joskus syömään niin hän sanoi että saan tulla aivan yksinäni hän ei tässä paskan hajussa pysty syömään.

Jos joku lukijoista tietää vielä jonkun muun Francon kuvilla koristellun ravintolan niin olisin tiedoista hyvin kiinnostunut.

Ajeltiin takaisin taas Santa Cruzin kautta siellä satamassa oli laiturissa iso risteilyalus en ole varma oliko se tämä nesteteytetyllä maakaasulla käyvä alus.

Yritin etsiä lähistöltä autolle parkkipaikkaa tuloksetta kuvan sain napattua ohi ajaessani.

Kun ei lähempää parkkipaikkaa löytynyt niin ajeltiin Mesa del Mariin katsomaan miten paikka on "talvehtinut" viimeisen myrskyn jälkeen.

Rakennus oli edelleen pystyssä mutta siinä  terassilla oleva ravintola oli suljettu samoin kuin se toinen siellä parkkipaikan luona oleva.

18.11.2018

El Sauzalista löytyi viimein kahvila ja parkkipaikka nautittiin cafe con lechet ja jotain pientä purtavaa.

Kun päivän valoisaa aikaa oli vielä jäljellä ja tankissa densaa niin käytiin vielä Al Campossa vaikkei

mitään ostettu paitsi kahvit.

 Hetken ehti vielä loikoilla uima-altaalla ennen ilta ruokailua, missään ei enää hengailtu vaan lepäiltiin

kun alkaa tuo ikäkin jo vähän painaa.

Matkan muistelua 10.3.2020

Kun lento lähtee 7:25 niin se merkkaa sitä että Kotkasta on lähdettävä jo puolineljän aikoihin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Flyparkkia jonne olin tilannut Comfort paketin.

Tuo paketti sisältää kuljetukset kentälle ja takaisin + auton pesun/luovutuksen lämpöisestä hallista.

Ajoissa siis nukkumaan ja kännykkä soimaan kolmelta, tuskin sitä unta muuten saisi mutta kun otin PT:n kaapista pikku nukahtamislääkeen niin nukuin kuin tukki 6-7 tunnin unet.

En tunnistanut mitään haittavaikutuksia joita jollain saattaa ilmetä.

Pahempi haittavaikutus mielestäni on väsyneenä ajo.

 Oltiin ajoissa kentällä ja kun meillä oli vain käsimatkatavarat niin turvatarkastukseen päästiin sujuvasti
kun oli lentolippu kännykässä.

Tämä QR koodi ei sittemmin toiminut paluulennolla Reina Sofiassa siellä jonoteltiin yli tunti lähtöselvitystiskille kaikki terveet ja sairaat samassa tilassa kuin sillit suolassa.

Jos tuosta altistusannoksesta selviää sairastumatta mihinkään tautiin niin on kyllä aika Tarzan.

 Hotelli Masarun uima-allas alue huoneestamme 105 kuvattuna.

 Masarun hotellihuone.

 Tykkään kun huoneessa on jääkaappi.

Eipä siinä matkuspäivänä paljon muuta ehtinyt, uudella Titsa-asemalla käytiin hotellin illallisen jälkeen lataamassa Ten+ korttiin lisää saldoa.

Cafe con lechet nautittiin jossain Plaza del Charcon ravintolassa sitten kavuttiin hotellin punkkaan koisimaan.

Synttäreiden pakomatka

Otin viikon matkan kun halvalla sain, vanhenin tuon matkan aikana niin paljon että nyt vietän seuraavan kuukauden karanteenia vastaavissa olosuhteissa.

Tässä Masaru hotellissa en ollut aiemmin ollut, hyvä hotelli mutta paremmin viihdyn tuolla Puerto de la  Cruzin alakaupungissa.

Pidän matkaani onnistuneena vaikka korona virus ja viranomaiset estivät liikkumisen kahtena viimeisenä pakopäivänä.

Ainakin tuo viikko oli erilainen ja mieliinpainuva näki läheltä miten Espanjassa toimitaan kun 

hälytystila on julistettu

Noudatettiin kuuliaisesti noita viranomaisohjeita, kerran käytiin lähikaupassa jonne piti jonotttaa kerralla laskettiin sisälle vain tietty määrä ihmisiä ja kun joku poistui niin jonossa ensimmäinen pääsi sisälle.

Poliisi valvoi ja patisteli kadulla kulkijat sisätiloihin, kaduilla ajeli myös viranomaisten auto "ämyrit" katolla joista usean eri maan kielellä noita ohjeita kuulutettiin. 

Meillä oli matkassa vain parin kilon lentolaukut, ei varsinaisia matkalaukkuja siis mukana ollenkaan.

En ottanut mukaan myöskään läppäriä ja jos nyt jotain kirjoittelen niin se tulee ihan ulkomuistista.

 Kyllä Masarussakin meinasi vähän käsirysyä syntyä kun poliisit uima-allasalueen sulkivat, vieressä Teidemark hotellissa ei allasta suljettu ja tätä eräät taivastelivat.

Jatkuu myöhemmin....